Tarinoita tytön elämästä

voisinpa koskettaa sinua matkan päästä

2007-08-25T11:12:00.000-07:00

Kun mä pidän jostain ihmisestä todella, sen huomaa yhdestä jutusta. Kun mä juttelen sen kanssa tai oon jossain tilanteessa missä on muita ihmisiä, mä lasken käden sen selälle ja ikään kuin ohjailen sen liikkeitä salaa. Ehkä mä myös haluan suojella sitä ihmistä ja osoittaa että se on mulle läheinen. Tajusin tänä aamuna että olin eilen illalla huomaamattani laskenut käteni sen pojan selälle useamman kerran. Ja miten paljastavaa se onkaan! Ja mä toivon että se ymmärtäisi millainen tunnelataus mulla siihen liittyy, ihan kuin mun käden kautta kulkisi jotain lämpöä tuottavia signaaleja läpi sen kehon, kiertäen jostain vatsanpohjan kautta sydänkammioon ja sen kaukaisimpaan kolkkaan ja kuoppaan. Sari sanoi tänään että mä teen sitä usein. Mä olen kuvitellut olevani ihminen jolla on jonkin tasoisia ongelmia läheisyyden suhteen. Mutta tämä erikoislaatuinen tapa koskeekin vain mun lähimpiä ihmisiä, niitä joihin mä koen voivani luottaa.

Mua alkoi taas melkeen itkettää kun katoin Greyn anatomiaa, miten ne juonikuviot aina linkittyykin mun elämään niin satuttavan läheisellä tavalla. Miksi ihmissuhteet on aina niin pirun vakeita. Miksi ne jotka on kaikkein tärkeimpiä myös satuttaa eniten? Onneksi mulla on ihania ystäviä. Ihania upeita rakkaita. Mutta silti, mä en ole saanut nukuttua hyvin moneen yöhön, ja kun herään aamulla aikaisin en enää nukahda uudestaan kun alan kelailla samoja juttuja, ja ihmiset pyörii mun mielessä ja kasvaa yhteen ja liukuu erilleen yhä uudestaan ja uudestaan. Mä haluan jotain selkoa tähän asiaan! Mutta en voi olla sille pojalle vihainen kun se on niin suloinen. Aina kun mä näen sen, se hymy on jotain minkä puolesta vois melkeen kuolla.

suloista intoa

2007-07-26T08:59:00.000-07:00

Elämä on kummallinen eläin. Välillä se tuntuu pysähtyneen paikoilleen mutustelemaan heinää viikkokausiksi, tai suorastaan vetäytyneen talviunille horroksen rajamaille. Toisinaan se taas tempoo ja viuhtoo ympäriinsä, eikä meinaa pysyä reviirillään, vaan loikkii vauhkoontuneena ympäriinsä. Niin paljon juttuja on tapahtunut parin viime päivän sisällä, mä olen ollut menossa ja tavannut ihania uusia ja vanhoja kavereita. En osaa pysähtyä nyt kun olen lähtenyt liikeelle, tää nopeatempoisuus sopii mulle. Enpäs nyt ehdi kirjoitella enempää, koska kohta mennään Tuulin kanssa ostamaan herneitä ja mehua ja pyöräillään Pikkukoskelle iltaa viettämään.

Jeff Buckley on ihana<3 huomenna mökille. Kerroinko jo että oon musatieteilijä?

sitting, waiting, wishing

2007-07-14T05:59:00.000-07:00

Viime viikko oli taas niin täynnä menoa ja ystäviä, että pysähtyminen paikalleen tuntuu tuskalliselta. Onko tämä itseaiheutettua, sitä en tiedä, mutta ulkona on harmaata, puolet kavereista ilakoi ilosaaressa eikä mikään huvita. Olisin halunnut mennä joogaan mutta tänään ei ollut mitään aloittelijoille sopivia tunteja. Illalla olis tarkoitus mennä käymään Minnillä pienimuotoisissa bileissä, mutta nyt kello on vasta neljä ja tähän mennessä oon ainoastaan jumittanut koneella, käynyt suihkussa ja lukenut vanhoja National Geographic-lehtiä.

Alkuviikosta Sari oli meillä pari yötä, käytiin bilettämässä Redrumissa, siellä oli reggaeilta ja bassot tömisi kaupungin parhaissa äänentoistolaitteissa varsin hyvin. Keskiviikkona käytiin Sapen kanssa Stokiksessa, paikka oli kiva ja viihtyisämpi kuin moni muu vaikka toikin etäisesti mieleen koulun jumppasalin. Oli kivaa ja fiilis korkealla! Torstaina lähdin Marjan kavereiden kanssa kuuntelemaan keikkaa Semifinaliin, josta jatkettiin vielä Marjan kaverin luo Lönkalle. Olisi niin tehnyt vaan mieli jäädä sinne juomaan ja kuuntelemaan The Fugeesia hyvässä seurassa. mutta kävelin pikkuballerinoissani jalat kipeänä rauttikselle vikaan bussiin.

Yliopistotulosten odottaminen on ihan piinallista. Miten mä voin suunnitella elämääni eteenpäin kun en tiedä ensi vuodesta vielä yhtään mitään? Onneksi viikon päästä olen jo viisaampi. Monet kavereista on päässeet haluamiinsa opiskelupaikkoihin ja olen tosi iloinen kaikkien puolesta! Toivon niin että voisin itsekin juhlia muiden mukana karheanuutta opiskelijastatusta.

Yksi poika juhlii kaukana täältä, se yritti kai käydä moikkaamassa mua ennen lähtöä, mutta mä en ollut sinä päivänä töissä. Harmi.

Tää sää masentaa, mitä hyötyä on olla vapaalla kun pitää pukeutua villapaitaan?? Mä en vaan osaa ottaa rennosti, liika vapaa-aika tekee musta sekopäisen.

juhlaa Budapestissa

2007-07-01T07:43:00.000-07:00

Heippahei tulin toissayönä Budapestista ja jo lentokoneessa muhun iski ihan hillitön matkanjälkeinen masis, tai ehkä sittenkin jo lentokentällä Unkarin päässä. Se oli se hetki kun mä bongasin jonollisen suomalaisia, jotka vaan niiden kaikkien ihmisten keskellä näytti niiin ärsyttäviltä ja ne valitti ihan koko ajan, ja joku perheenäiti hoki saatanaa. Olis niin tehny mieli vaan valkkaa siitä lähtevien lentojen listasta vaikka Milanon tai Kanarian saarten kone ja liihottaa tutkimaan uusia paikkoja. Budapestissa oli kivaa, Berliinin reissun jälkeen mä kirosin perhematkailun syvimpään helvettiin mutta tää oli ihan muuta. Selvittiin melkeen riidoitta, mitä nyt pari itkuraivaria, mutta hei, nehän vaan puhdistaa ilmaa. Meillä on aina osattu näyttää tunteet. Paitsi silloin kun joku päättää alkaa mököttää ,mutta ei sitäkään kestä kuin puol tuntia maksimissaan.

Käytiin miljoonassa kahvilassa ja syötiin joka päivä ulkona mamman ja papan piikkiin! Ei käyty yhdessäkään museossa mut parissa aika hienossa kirkossa kyllä ja ostoksilla. Mä oon nykyään niin sairaan nirso vaatteiden suhteen et ostin vaan yhden tunikan Promodista ja huivin Mangosta mut ne olikin sit täysosumia! Mulle tuli vikana iltana sellainen valaistuksen tapainen, älkää nyt naurako, mut sellanen fiilis että mun sisko on vaan ihan paras tyyppi. Sen kanssa voi olla niin maailman luonnollisin ja jauhaa kakkaa ja popittaa ja nauraa. Vaikka se on mua melkeen neljä vuotta nuorempi niin me ollaan aika samanlaisia, mutta myös hirveen erilaisia. Ja mitä vanhemmiks me tullaan niin sitä paremmin me vaan tajutaan toisiamme. Varsinkin matkoilla aina me ollaan sellanen tiimi. Ehkä musta toi matka oli niin kiva kanssa sen takia että mä sain viikon ajan olla taas ihan lapsi, ei tarvinnut huolehtia tai maksaa tai suunnitella vaan lomailla ja olla vaan.

Ens viikolla meen Tuulin kanssa Kesäkino Engeliin katsomaan uutta Audrey Tautou-hömppää viinilasin kera ah kuulostaa niin täydelliseltä! Ja sit torstaina nään Lottaa, tosi kivaa sekin. Mul on prkl joka ilta duunia mut kai sen kestää ku siel on kivat kaverit tsemppaamassa.

jaahas

2007-06-23T08:20:00.000-07:00

Elämän helppous on pilannut mut.

Heräsin aamulla mukavasti auringon paistaessa sisään huoneeni pienestä ikkunasta, keittiössä tuoksui jo vastakeitetty kahvi ja korissa oli juuri sopiviksi kypsyneitä persikoita. Siirryin pihalle uuden Marie Clairen kanssa jonka avulla pystyin paneutumaan maailman ongelmiin ja Vakaviin asioihin: itsetunto-ongelmaisen ja rinnasta alaspäin halvaantuneen miehen seksielämä täytyy olla enemmän kuin extremeä. Puolenpäivän jälkeen isä paistoi lettuja joita söimme puutarhassa vadelmahillon kera, ja aloitin uuden osan tämän hetken suosikkidekkarisarjastani. Lähdettiin kävelylle Seurasaaren rantaan ja aurinko paistoi laineiden liplattaessa. Helsingin jäätelötehdas tarjosi mammuttikokoisen pallon sitruuna-rahkajötskiä, nami. Päivä kallistuu iltaa kohden ja olen taas hieman lähempänä täydellisen maitokahvinväristä ihoa.

Yäkyäk mitä hirveetä lällytekstiä. Hyi ette kai te usko että mä tollasta kirjoittaisin. :D Kuulostaa ihan viisikolta: koko ajan syödään ja aurinko paistaa.

Tää kesä alkoi hyvin, pääsykokeiden jälkeen kaverit kaivautuivat ulos koloistaan ja ilmatkin suosi hetken. Töissä mulle ilmestyi ihan uusi motivaattori(!) ja Kesä Korhonen on ihana työkaveri. Tapasin kaikki laiminlyömät kaverit ennätysvauhdissa ja oloni parani kohisten. Anton vierailee paraikaa Suomessa ja meillä oli ihana päivä yhdessä. Mulla on paljon kauniita vaatteita ja meen kampaajalle ylihuomenna!

MUTTA
Mun herra motivaattori lähtee viikon päästä neljän viikon hyvinansaitulle kesälomalle ja mä taas olen ensi viikon Budapestissä roikkumassa äidin ja isän takin helmassa. Tuskin nyt sentään. Toinen ihastuksen kohde varmistui varatuksi ja kolmas on muuten vaan mahdoton tapaus. Popjazz-konservatorio ei osoittanut kiinnostusta mun taiteelliseen panokseen vaan lemppasi mut julmasti kuin ex-poikaystävä. Inhottava tyyppi. Mä olen tuhlannut ihan liikaa rahaa viime aikoina kaikkeen turhaan ja silti vaan hamuan lisää tavaraa. En jaksa urheilla sitä vähääkään mitä ennen.

Too bad.

Enkä tiennyt kuinka myöhemmin kaipaisin hitaasti eteenpäin laahustavia päiviä

2007-06-03T06:51:00.000-07:00

Aurinko on vallannut Helsingin. Aamupäivän lukeminen sujui huomattavasti kivuttomammin pihalla aurinkotuolissa löhöten, kuin kuluttaen kirjaston pissanhajuisia penkkejä. The Koe on huomenna ja väittäisin että nyt kaikki on tehty mitä tehtävissä on. Kirjat on tankattu ja muistiinpanot selattu ihan liian monta kertaa. Suurin ongelma taitaa olla se miten löydän huomen aamuna yliopistolla oikeaan saliin. Tai ehkä se ei, sittenkään, ole se suurin ongelma.

Eilinen lakkiaispäivä kului ravatessa kavereiden juhlissa. Tarulla oli mukavaa, sen perhe on kiva ja Marketta kertoo aina uudet juorut mun ex-huiluopettajasta. Ja niillä oli parhaat tarjoilut, boolissakin oli terästystä tarpeeksi ;) Illalla istuttiin Anninan & kumppaneiden kanssa Lasipalatsin terassilla.

Huominen vähän jännittää, en edes uskalla ajatella kaikki mahdollisia tapoja joilla voin mokata/nukkua pommiin/eksyä/kirjoittaa väärin oman nimeni. Huh.

Raukean tylsä olotila. Joku sanoi että tylsyys on tyttöjen juttu, ei pojat tylsisty samalla lailla. Tylsyys taitaa olla mun juttu. Mä toivon, että joku päivä osaisin arvostaa jokaista hetkeä, ajattelematta pakonomaisesti jo seuraavaa.

Mulle valkeni torstaina töissä ihan yhtäkkiä että mä ihastun aina poikiin/miehiin joilla on karismaattinen ääni. En jotenkin voisi kuvitella olevani kenenkään kanssa jonka ääni on hinkuva, hiljainen, pihisevä, ohut, korkea. Se vaikuttaa jotenkin tosi paljon kuvaan ihmisestä. Karismaattinen ääni oikeen vangitsee kuuntelemaan, se antaa kuvan itsevarmuudesta.

Kohtalo myöhästyi ratikasta

2007-05-24T09:42:00.000-07:00

Voi vitsi miksi mun äänen pitää olla ihan käheä ja tukkoinen vieläkin, enkö mä ikinä parannu? Parasta olis, varsinkin kun mulla on popjazzin pääsykoe maanantaina! Tänään onneks prepattiin Klaaran kanssa, aika kivat biisit oon valinnu, mut toisaalta en niitä ihan helpoimpia... Eli vielä on duunia viikonlopuks et saan sanat päähän ja kaiken muun.

Tää päivä ei kyllä mun osalta mennyt ihan putkeen. Aamulla duunista soitetaan että ne haluu mut sinne jo yhdeksi ja minä tietenkin kilttinä työntekijänä sanon joo-joo. Sitten mä myöhästyn ratikasta matkalla laulutunnille ja joudun hölkkäämään bussipysäkille viimeistä päivää. Mulla oli liian vähän vaatetta päällä ja paleli niin hitosti! Töissä oli ihan perushommailua, mutta kivointa oli jutella sellaisen jenkkiläisen miehen kanssa joka kyseli multa salmiakin ja lakritsin eroja varmaan 15 minuuttia :D Se oli hirmu hauska ja juttelin sen kanssa salmiakkivodkasta! Tiimipalaverissa meinasin nukahtaa kun meille ei tarjottu siellä edes kahveja, blääh. Ihme ettei kaikki käynyt toistensa kurkkuihin kiinni, kun siellä on sellaiset jännitteet ihmisten välillä. Kaikki sujui epäilyttävän hyvin, oikeastaan musta on huono ettei ihmiset oikeasti sanoneet mikä niiden mielestä hommassa mättää. Kaikki vaan jutusteli mukavasti ja Sanna näytti kalvolta myyntitavoitteita.

Olikohan sinä joku tarkoitus kun törmäsin silloin aamulla bussipysäkillä poikaan mun ala-asteelta? Että kohtalo laittoi mut myöhästymään ratikasta sen takia? Me sitäpaitsi törmättiin sen kanssa Sörkan metriksellä vasta pari päivää sitten. Juteltiin sen kanssa koko matka Hakaniemeen asti ja mä olin jotenkin ihan täpinöissä jos nyt näin voi sanoa :D Se selitti duunistaan ja ensin luulin et se on töissä jossain vammaisten palvelutalossa, mut se olikin joku palveluvuokraus ja kysyin että aijaa oletko sä talkkarinhommissa? Voi minä urpo!! Se oli siis henkilöstövälitysfirmassa töissä ja mä parka sekoilin pahan kerran. Se vähän ujosteli muttei pahasti, oli oikeestaan aika suloinen. Nyt olis sen aika toimia jos se tosiaan haluis ottaa muhun yhteyttä. Mutten tiedä onks sillä tarpeeksi pokkaa..

Väsyttää ihan käsittämättömän paljon, vaikka oon nukkunut ja kaikkea. Mutta oon tosiaan ollu vaan duunissa ja lukenu 24/7 viimeisen viikon että ei kai ihme että paukut alkaa loppua. Mutta tässä vaiheessa ei saa! Nyt on parasta vaan jaksaa niin maan perkeleesti kun ollaan jo näin kalkkiviivoilla.

Miksi mä kiukuttelen vanhemmille ihan maailman pienimmistä jutuista ihan ilman syytä? Jälkeenpäin tulee naurettava olo. Enkö mä ole yhtään kypsempi kuin murrosikäinen viisitoistavuotias...

Voi HUOH.

Vappu

2007-05-01T01:15:00.000-07:00

Vappu april jazzeilla oli mukava, vähän random ehkä, mutta elämä on. Juttelin paljon Wimpun äidin kanssa joka kovasti suunnitteli mulle sokkotreffejä jonkun ranskalais-suomalaisen pojan kanssa kesällä. Se opiskelee Pariisissa elokuvatiedettä ja Wimpun äiti oli ihan innoissaan kun kuuli mun teak-haaveista, samoja intressejä katos. Ei se suunnitelma mustakaan huonolta kuulostanut ;) Back to reality Don Johnsonit soitti hyvin ja mulla oli silmäpeliä niiden perkussionistin kanssa, eturivissä kun oltiin. Mutta fonisti oli kyllä suloisin, se näytti vähän meidän lukion äidinkielenmaikalta. Jossain vaiheessa Wimpun ylioppilaslakki eksyi frontrow-aidan toiselle puolelle ja kukas sen siitä nappasikaan? No Tommy itse, ja palautti vasta sen jälkeen kun oli itse kekkaloinut lavalla hetken liian pieni pipo takaraivolla keikkuen! Ranskalainen dj-ryhmä oli myös parhaasta päästä. Birdie nam namilla oli kovasti kysyntää ainakin mun Wimpun ja parin ranskalaisen fanin keskuudessa haha. Keikan jälkeen olisin itse mielelläni vielä jatkanut Club Braziliin mutta Nina oli jumahtanut Otaniemeen johonkin kolmen hengen bileisiin (!) ja Marja oli kuuntelemassa toista illan huippu-musiikkitapahtumaa, Nicole Willisiä. Niinpä lähdin sitten himaan, on muuten ihan helvetillistä kun kotimatka Tapiolasta keskellä yötä kestää yli tunnin! Ja mulla oli ihan järkyttävä jano sen jälkeen kun Tommy oli kyykyttänyt/pomputtanut/huudattanut meitä ominaiseen tapaansa!

Tänään sit jotain menoo toivottavasti kans. En kyllä kadehdi Heidiä. Se myy koko kesän hodareita keskellä yötä enemmän tai vähemmän känniselle sakille. Sen rupeama alkaa tänään Kaivarista jossa se ruokkii nälkäistä piknik-kansaa.

Moimoi-moi!

Porvarit Bakersilla

2007-04-26T23:30:00.000-07:00

Kun luin Nyt-liitteen juttua kokoomusnuorista ts porvareista, tuli sellanen fiilis että kokoomuslaiset ja oikeisto yleensä ajattelee ihan helvetin paljon itseään. Demarit ja muu kansa siellä vasemmalla puolella taas ajattelee itseään, mutta myös muitakin, edes ihan vähän. Oikeastaan noiden porvareiksi itseään kutsuvien penskojen ajatusmaailma on aika lapsellinen kaikin puolin. Mikä mä olen kritisoimaan kun itse tuntuu etten tajua politiikasta mitään, mutta saa kai mulla olla mielipide. Ja luultavasti mä sitäpaitsi itsekin olen osaksi porvari, mitä muutakaan tällä taustalla. Ja kyllä mä oikeasti olen sitä mieltä, että jos hulppeasta Töölön kämpästä maksaa miljoonia, niin ei siihen viereen tarvitse rakentaa jotain puliukkojen selviämisasemaa!

Mua jännittää mennä tänään juttelemaan Ranskan kulttuurikeskuksen Marie Aronsonin kanssa hakemisesta ranskalaiseen yliopistoon. Se nainen kuulemma puhuu tosi huonoa suomea ja mun ranskankielen taidot on enemmän kuin ruosteessa. En mä voi osata sellaisia sanoja kuin opintotuki, asuntola, kansainväliset suhteet ja suomalainen oikeusturva! Lukion ranskantunnilla puhuttiin vaan patongista ja Pariisin koirankakkaongelmasta. Leiki sillä sanavarastolla sitten aikuista. Oon ihan sekaisin kaikkien papereiden kanssa ja hämmentynyt, mutta hartioilta on silti noussut tuhannen kilon painoinen taakka. Jos en pääse yliopistolle ensi syksynä täällä Helsingissä, niin mulla on edessä vuosi ehkä Euroopan kivoimmassa maassa jonka kulttuuria ja kieltä mä vaan rakastan <3

Onneksi Jean-Marie Le Pen ei päässyt tokalle kierrokselle huh.

Kestokaveri ei pilaannu

2007-04-22T12:44:00.000-07:00

Ihmissuhteet ei ole ikuisia, ne on kaikkea muuta. Parhaista ystävistä voi tulla jossain vaiheessa toisilleen niin vieraita, ettei loppujen lopuksi tunnu löytyvän lähes mitään yhteistä näiden kahden ihmisen välillä. Paitsi menneisyys, joka ei pitkälle kanna. Oma historia pitää hyväksyä jotta voi olla sinut itsensä kanssa, mutta ihminen muuttuu matkalla, ja joskus tuntuu että on aika tehdä radikaalejakin päätöksiä oman päänsä sisällä. Sitten taas on ne tapaukset, että kaksi hataraa tuttavuutta löytää toisensa uudelleen. Molemmat ovat ehkä tulleet vastaan, kuroneet kuilua umpeen. Silloin tuntuu melkein niinkuin saisi uuden kaverin, jonka kanssa on kuitenkin ihan erilainen luottamussuhde kuin muiden.

Oma luokkansa ovat ne ystävyssuhteet, jotka jäävät katkolle kun toinen muuttaa kauas pois, vieraaseen maahan tai kaupunkiin. Katkolle on ehkä liian vahva sana, tottakai ystävyys säilyy, mutta se on ihan eri tasolla kuin sellainen jonka kanssa näkee viikoittain tai päivittäin. Eikä se välttämättä ole huono asia. Vaikka mä en ole koskaan ollut kauhean hyvä kaukosuhteissa.

Tänään Kaivopuiston rannassa aurinko paistoi jo niin kuumasti, että tummanruskean takin selkämystä poltti ja alkoi tehdä mieli jätskiä! Istuttiin Pyryn kanssa ja katseltiin ohikulkijoita. Rautatientorilla törmäsin Tuuliin, koko tyttö on kuin täydellisyyden käsite itse, kaunis iho, SE upea suomenruotsalainen hiustenväri, ihana luonne josta kukaan ei voi olla pitämättä! Hitusen rasittavaa ehkä? Mutta ei sille voi mitään jos on kaikin puolin ihana.

Viime vuoden myttyynmenneen vappupiknikin jälkeen vannoin viettäväni 10 seuraavaa vappua piiloutuneena betonibunkkeriin. Vappu ei ole koskaan ollut mun osalta oikeen onnistunut. Katsotaan nyt mitä tästä vuodesta tulee.

Voi jos Sari tulis ensi vuonna Helsinkiin opiskelemaan! Se olis vaan upeeta, viimeinkin sais parhaat kaverit perkule asua samalla paikkakunnalla!

Nån måst!

2007-04-21T07:47:00.000-07:00

Miksi mä en ole suomenruotsalainen? Niille tuntuu kerääntyvän kaikki mallikkaimmat ihmisluonnon ominaisuudet! Just pari päivää sitten Tarun kanssa mietittiin miten kaikkien suomenruotsalaisten tyttöjen tukassa on niin kaunis väri? Käykö ne kaikki jollain salaisella kampaajalla josta ei meille tavallisille urpoille kerrota, vai onko niiden kullanvaalea tukka tosiaan jotain österbottenin maagista perimää? Ja niillä on aina kauniit valkoiset paidat. Miten ne kaikki onnistuu näyttämään ihan helkkarin hyvältä suoraan sängystä nousseina, hitunen jotain peiteväriä naamassa ja valkoinen t-paita ja farkut. Uskomatonta mitä geeniperimä voi tehdä.

Tänään bussissa mun kimppuun hyökkäsi lauma suomenruotsalaisia opiskelijoita. Ne oli joko ruotsinkielisestä valtsikasta tai hankenilta, väliäkö sillä, koska ne oli baarisuunnistuksella! Kaksi sellaista tosi söpöä poikaa jotka puhi suomea hela tiden vähän sanoja hakien tuli mun viereen ja toinen alkoi ottaa musta kuvia järkkärikameralla! Se sanoi että mulla on hieno oranssi huivi ja katseli mua naantalinaurinko-ilme kasvoillaan. Se oli supersuloinen raidallisessa villapaidassaan! Ne opetti mulle hyödyllisen ruotsinkielisen sanonnan. Kaikkeen kannattaa vasta: nån måst. Varför dricker du så mycket öl du ska dö? -Nån måst! Sitä mä kaipaan, sellaista opiskelijaelämää että käydään baarikierroksella ja notkutaan yliopiston kirjastossa. Mä olen vakaasti päättänyt päästä ens vuodeksi yliopistolle, opettelen kirjat ulkoa vaikka takaperin ja teen kilometrin vessapaperirullan täyteen muistiinpanoja! Tänään olin lukemassa taas rikhardinkadulla ja tein muistiinpanoja kynä savuten ihan uskomattomalla intensiteetillä mm. brasilian kansallissäveltäjästä ja prokofjevista, bel cantosta ja barokista!

Miksen mä voi olla suomenruotsalainen porvarikakara!

Ainiin, päätin eilen, että lähden joka tapauksessa jossain vaiheessa yliopistovaihtoon Ranskaan. Mä iloitsen siitä päätöksestä jo nyt :)

beibi lue mun ajatukset

2007-04-19T11:14:00.000-07:00

mussa on se vika et mä yritän aina lykätä kaikkia ikäviä asioita tai koetan olla ajattelematta niitä, niinkuin ne muka silleen unohtuis. Ne vaan kasvaa ja ongelmista tulee isompia ongelmia kun mä en tartu niihin ja hoida niitä pois! Niinkuijn vaikka toi v*tun auotkoulu jota oon vaan suorittanu niin kauan mutta ah niin epäaktiivisesti. Ja kaikki opiskelujutut, en ees jaksanu ottaa kaikista kiinnostavista vaihtoehdoista selvää! Oon siis laiska, tyhmä ja saamaton :D

Nohnoh sain mä sentään tänään luettua ennen ku rikhardinkadun kirjaston lukusaliin alko ilmaantua sellasia lepakon näkösiä tätejä mustissa ulstereissa ja mä olin että wtfck ja katoin sellasta lappua jossa luki että lukumatinea torstaina 19.4 klo 19.30 ja mun piti kerätä kamppeeni ja lähteä sinne sateeseen mun satiiniballeriinoissa ja valkosessa takissa joka muuten on vanha ja niin tiukka etten saa henkee kun kylkiluut ja tissit tulee vastaan! Mutta siellä kirjastossa mun vieressä istui ihan uskomattoman pitkäripsinen poika, se taisi lukea jotain ruotsinkielistä kauppiskirjaa, en uskaltanu tuijottaa :D Siellä on aina tosi hyvännäköisiä poikia jotka on nenä kiinni jossain oikiksen päsykoekirjoissa! Mut ne tosiaan on nenä kiinni kirjoissaan eikä tule lainaamaan mulle terotinta tai hieromaan mun hartioita vaikka mä lähettelen hienoja telepaattisia viestejä koko ajan!

Ja laulutunti oli mariankadulla ja laulettiin kivoja biisejä mut vaan nopeesti läpi kun ei 45 minuutissa mittään ehdi tekemään! Ratikassa oli ranskalaisia (ei ruokaa), ne katteli ikkunasta ulos ja näytti eksyneiltä. Mä ostin ekaa kertaa elämässäni ediä ja yllätyin, se oli parempaa viel ku light-battery, mitä voiks sitä parempaa olla!?

Himassa pelasin pihlan kanssa tanssipeliä, ihan huippukivaa ja sit katoin kotikatua äipän kanssa.
Buenas noches babies.

aika hätäistä tekstiä

Tsididii

2007-03-30T10:46:00.000-07:00

Yhdeksän tuntia Stokkan hulluilla päivillä myymässä on kieltämättä aika hullu kokemus. Sain maistaa palasen sitä miltä tuntuu käskyttää muita, kun mun vastuulla oli kaikkien meidän apulaisten tauottaminen. Mä sain käskeä ihmisiä paikasta toiseen ja leikkiä tietäväistä kun apulaiset oli ihan sekaisin ilmansuunnissa. Kuulin ehkä parhaan kohteliaisuuden pitkään aikaan yhdeltä apulaiselta: Mä kuulin heti sun (puhe)äänestä että sulla on kaunis lauluääni! Oho

Eilisen paniikin jäljiltä sain Popjazz-paperitkin kuntoon ja paikan päälle arabiaan. Eilen meinasi tulla itku kurkkuun kun huomasin haun loppuvan tänään kello kymmenen reikä reikä, mutta Elsan avustuksella sain teoriaosion väännettyä yhdessä illassa ja lauluäänitekin on kai ihan mukiinmenevä. Nyt ei sitten voi kun odottaa. Äiti kertoi että paperiaan oli myös palauttanut Hevi-Arin näköinen pääkallohuivinen laulajapoika, hui!

Huomenna suunnataan huppaloihin Lotan kanssa ilmaisten juomien houkuttelemina, joten taidan missata tän iltaisen baarireissun. Vaikka... mä ehdin itseasiassa töiden jälkeen jo piipahtaa yhdellä Ysibaarissa Sarin kanssa, se oli matkalla Tammisaareen myymään pähkinöitä ( :D !) Mä kyllä rakastan sitä tyttöä, meillä vaan synkkaa niin ettei kellään muulla <3 Eilen oli kyllä loistavaa myös Tarun kanssa, oltiin kaljalla (taas) William K:ssa ja mietittiin millä loistavalla verukkeella Taru voisi kieltäytyä vapputöistä Amoksessa. Esim. mummon hautajaiset, leikkaus, hammaslääkäri, laulukeikka...! Taru on siis nyt perinyt mun paikan kahvilantätinä Emmen firmassa, kuulostaa että se on pärjännyt siellä enemmän kuin mainiosti! Vaikka sama vajaa museorouva tuleekin kyyläämään paikan hygieniaa harva se päivä, se muija on täysi sekopää! "Onko tuo kurkku varmasti pesty? Voisitko olla koskematta paljain käsin leipääni? Älä koske hiuksiisi! Ties mitä bakteereita sinulla on..." Olin lievästi loukkaantunut.

Nyt telkkariaaaah. Haluan ehdottomasti ostaa punaiset kengät.

Hetkeen ei taas huolet paina. Kivaa.

(ainiin. sari oli nähnyt junan ikkunasta kun ihmisen palasia oli lennellyt raiteille...apua)

the only thing that we share is the same sky

2007-03-28T01:18:00.000-07:00

Viime aikoina mä olen alkanut yhä enemmän olla sitä mieltä, että harva asia tapahtuu sattumalta. Ehkä ikävätkin asiat tapahtuvat sen takia jotta seuraavaksi tielle voisi sattua jotain hyvää jota osaa arvostaa, ja ylipäänsä, että asiat kulkee jotain päämäärää kohti. En vielä tiedä uskonko tähän itsekään, mutta on se kaunis ajatus.

Mutta miksi mä näen sellaisia unia?? Miksi mä olen vieläkin kiinni siinä ihmisessä, tai nykyään ehkä mun omissa kuvitelmissa siitä, millainen se on. Mutta jokainen sana, jokainen kirje ja sähköposti sa mut ihan sekaisin ilosta. Mä en vaan näe mitään muuta kuin yhden mahdollisuuden, sen mitä kohti kaiken tulee kulkea. Koska se on ainoa tapa jolla maailma voi kulkea radallaan
niin että kaksi kohtaa.

iltaa..

2007-03-18T13:55:00.000-07:00

Tein tänään henkilökohtaista historiaa käymällä äänestämässä. Olin jo etukäteen päättänyt ehdokkaani olevan vihreä nuori nainen, mutta lopullinen päätös tuli vasta aamulla puoluelehteä selaillessa. Johanna Sumuvuori pääsi läpi, hyvä me! ;)

Talvi tuli takaisin. Ulkona oli ihan hillitön myräkkä, eikä lenkillelähdöstä tullut mitään. Jumppaankin meno jäi kun sohva ja telkkari houkutteli. Ja tietenkin The Shinsin uusi levy. Tosin joku meidän perheen älykkö jätti eilen sen pahvisen levynkannen päälle märät lapaset, jonka seurauksena se on nyt ihan ryppyinen ja vettynyt. Surkuhupaisaa kyllä, itse levylle ei tapahtunut mitään, vaan surkean kohtalon koki sen sijaan kannen sisälle jäänyt Jörö-Jukka -levy. Hiljainen hetki sen muistolle. Wincing the night away oli turvassa mun soittimen sisällä.

Ei se Poika mua nyt suoranaisesti inhoa, vaikka mä aina pienen pääni sisällä vedän kauhean radikaaleja johtopäätöksiä ihmisten pienistä eleistä. Mä bongasin sen tupsupipon keskiviikkona meidän osastolta, ja kohta se tulikin moikkaamaan mua musalehti kainalossa. Toivotti tsemppiä työpäivään ja muutenkin jubailtiin hetkinen. Mä ihan oikeasti tärisin, olin ihan hermokimppuna, mä luulin että ne ajat on jo ohi! Ne ajat kun mä en saanut ihastukseni läsnäollessa yhtä järkevää sanaa suustani. Olen mä kerännyt aikamoisen kasan itseluottamusta niistä ajoista, mutta vaikuttaa että edelleen tietyt ihmiset saa mun jalat puuroksi ja aivot sumenemaan. Miksei ihminen voi hankkia sisäisiä silmälaseja, sellaisia jotka tarkentaisi ajatukset ja tekisi kirkastaisi aistit?

Toinen poika taas kiusaa mua tahallaan, se testailee mua. Puhui koko illan toisesta tytöstä, mutta käytöksellään ilmaisi jotain aivan muuta. Eilen illalla se soitteli mulle baarista, mutta mä en luopunut yöpaidastani lähteäkseni clubille keskellä yötä. Mua ei oikeastaan kauheasti kiinnosta.

Töihin meno tuntuu jo nyt uuvuttavalta ajatukselta. Kumpa huomisaamu tulisi oikein hitaasti. Että saisin lojua sängyssä monen monta tuntia, makoilla ja mietiskellä ja uneksia. En jaksa taas vetää ylleni sitä työunivormua, ei vain sitä sinistä tarkastajanväristä vaatekertaa, vaan sitä kestohymyä jolla saa palvella kaikkein hankalimpiakin asiakkaita, sitä innokasta ja välillä lipevän puolelle lipsahtavaa puhetapaa. Me stockmannin orjat.

Talven jälkeinen päivä

2007-03-13T13:56:00.000-07:00

Elsan näkeminen oli hauskinta vähään aikaan. Sen seura saa mut aina ihan auki, musta tulee lapsellisen huumorin ystävä ja hassuttelija. Olin ihan unohtanut miltä tuntuu nauraa jollekin niin tyhmälle, kuin kuivuneeseen leivänpalaan piirretylle kuvalle. Päästin suustani esimerkiksi sellaisen helmen kuin: Mun mielestä ne kirkkobiisit on aika aneemisia. Sellaista se on kun oon tällanen hölösuu, epäkorrekti, ja kun siihen vielä lisää sen että mun sisällä asuu pieni hölmöläinen ja saapas, voi tulos olla tämä.

Kipukynnyksen omaisten näytös oli Kauttojen sukukokous. Luulen törmänneeni myös Valtsun heilaan, mutten voi olla varma, se tyttö näytti tutulta. Tuijotin reilun kaksituntisen tapahtumia kaakeliseinäisen huoneen sisällä, haaleansinisen katon alla. Jääpalan sisään olivat unohtuneet uimahousut, vähän niinkuin fossiilien alkueläimet ja hyttyset. Näytelmän maailma oli kiehtova ja roolisuoritukset hyviä, joitain pitkiä dialogeja saatoin karsastaa. Koko juttua olisi voinut tiivistää tiukemmaksi paketiksi. Ärsyttää kun omat mielipiteet aina suodattuu isän mielipiteitten läpi. Mä en halua kuulostaa epäkypsältä ja naiivilta, vaikka mä olen sitä, ja useimmiten myös myönnän sen. Isä on kuitenkin nähnyt noita juttuja satoja, tehnyt tota duunia helvetti soikoon kymmeniä vuosia. Tuntuu että omilta arvioilta katoaa pohja niin suppealla vertailukohtavarastolla.

Tänään aurinko paistoi enemmän kuin koko talvena yhteensä, se paistoi myös mulle. Usein kevään tulo ja kirkas auringonvalo suoraan silmiin ahdistaa mua, niin että haluaisin vaan paeta turvaan talven pimeyteen ja pehmeyteen. Kevätvalo on niin kova ja paljas. Tänä keväänä se valo näyttäytyy mulle uudella tavalla, ehkä se jokakeväinen stressi on tallentunut mun kohdalla kevään valoon, niinkuin musiikkiin tallentuu tunteita, iloja ja suruja. Phoenix on viime kesä. Maria Mena on tammikuu vuosi sitten. Kent on ehdottomasti syyskuu. Ja Alicia Keys on rakkaus.

Täällä taas!

2007-03-11T04:04:00.000-07:00

Ei tässä loppujen lopuksi kauheasti ehdi pohdiskella asioita. Jumppaa ja pääsykoekirjaa ja kavereita. Tää inha loska saisi jo imeytyä viemäreihin.

Se yksi poika taitaa olla aika lost case. Kyllä mä vaistosin sen jo aikaisemmin, kun en saanut kiinnostukseeni mitään vastakaikua. Kuten sanottu, mä olen aika hyvä vaistoamaan tollasia asioita. Ehkä mun tulevaisuus onkin olla joku lehti-ilmoitusmeedio joka lukee korteista tai kristallipallosta muiden kohtaloita. Puoskariversio mun psykologihaaveista. Mielenkiintoinen vaihtoehto... Mutta vielä Pojasta. Se ei kipinöinyt mulle niin kuin musta sinkoili pieniä tähdenmurusia sen suuntaan. Ja se komentti, tyhmä läppä, oli kuitenkin ärsyke johon olisi pitänyt reagoida! Se oli eilen tauolla kun tulin töihin, ja hyvä kun edes nosti kateensa jonkun mikropöperön haarukoimisen lomassa. Taitaa olla ihan kusipää koko jätkä. Miksi sen tarvitsisi olla mukava kenellekään, kun se voi itse valita ne joihin se haluaa tutustua. Sellaista on kai olla kaunis poika.

Oon istunut muutamana päivänä Rikhardinkadun kirjastossa lukemassa pääsykoekirjaa (Eero Tavasti: Musiikin todellisuudet, Säveltaiteen ensyklopedia). Se kirja on todellista musiikin jargonia, uskomattoman vaikealukuista, mutta mä en luovuta. Tässä yksi päivä mä kirjoitin pitkät muistiinpanot fuugan olemuksesta, historiasta ja rakenteista. Kirjastomiljöö on kuitenki upea. Vanha rakennus ja kiviportaikot, pylväät ja kellastuneet verhot ikkunoissa joihin on kirjoitettu mietelauseita. Suomenruotsalaisia ja opiskelijoita ja vanhoja herroja pikkutakeissa.

Minä pidän

2007-03-11T03:58:00.000-07:00

Minä pidän vaahtokarkeista, limenvihreistä seinistä, vuorikiipeilijöistä, Aliaksesta ja karaokesta, laulamisesta, naurusta, matkaesitteistä, banaanilastuista, Kate Bushista, ranskan puhumisesta, uimisesta, lonkerosta, soulista ja funkista, kesästä ja National Geographicista, orkestereista ja salapoliiseista, elokuvista ja punotuista pajukoreista.

(Aika lällyä mutta minkäs sille voi)

vanhaa

2006-09-19T23:46:00.000-07:00

Sunnuntaina sitten näin Sallaa. Meillä oli oikeen puhdistava, pitkä keskustelu Cafe Esplanadissa jonne sattui muuten myös Riikka ja Lotta! Melkeen tuli hätä kun näytti siltä että kuuluisat jättikorvapuustit oli loppu (!), mutta eiköhän niitä löytynyt lisää tiskin takaa. Mä lupasin Sallalle että meen käymään Oulussa heti kun sille vaan sopii, ja muutenkin mulla on tiedossa pienimuotoinen Suomi-turnee. Saria, Marjaa ja Emiliaa haluisin käydä moikkaamassa eri puolilla maata. Kivaa!

På söndagen träffade jag Salla. Vi hade en lång diskussion vilken tog bort en stor del av mina bekymrar.

Maanantaina oli sitten se kauan pelätty äikän aineistoaine. En osaa sanoa yhtään mikä tulee olemaan arvosana. Kun omaa tekstiä on tuijottanut sen 5 tuntia, alkaa kaikki kuulostaa pelkältä paskanjauhannalta. Tulee ihan hullu olo, kun loppuvaiheessa alkaa miettiä onko koko aineessa yhtään oikeinkirjoitettua sanaa. Sitä kadottaa koko suomen kielen, tulee ihan täysin sokeaksi omalle tekstilleen. Yks asia kyllä saa mut hyppimän riemusta ilmassa, arvatkaa kuka sai ruotsin kuunteluista koulun parhaan?! En kyllä tajua miten moinen on mahdollista, nyt täytyi olla jotenkin erityisen huono vuosikerta kirjoittamassa... :D

Poikatyttö

2006-09-16T10:21:00.000-07:00

Eilen laulutunnilla treenattiin yhtä biisiä musikaalista Pikku Naisia. Biisin nimi on "Some things are meant to be", ja sen laulaa poikatyttö Jo, ja nuorin tytöistä Beth, joka kuolee lalun lopussa. Mä saan esittää poikatyttöä. Jollain tavalla sitä biisiä laulaessa mulla loksahti palaset kohdalleen, vaikka se on kirjoitettu hirmu korkealle, sain sen kuulostamaan paikoittain tosi hyvältä. Samaa sanoi mun laulunopettaja. Muutenkin meni tunti hirmu hyvin, ja tunsin pitkästä aikaa että maailmassa on asioita joita mä rakastan tehdä. Niinkuin laulaa. Mulla on ollut sama suhde myös näyttelemiseen, mutta en ole ihan varma onko enää? Se on niin vaikea ala, enkä mä tiedä onko musta siihen, kestäisinkö mä sitä kaikkea epävarmuutta ja kilpailua.

Illalla juttelin taas Emilian kanssa mesessä. On niin helpottavaa huomata että ne ihmiset joiden kanssa mä Ranskassa hengasin kaikki päivät, on tosiaan olemassa! Joskus vaan tuntuu että ne kaks kuukautta on ollut unta vaan. Tänään kun istuin Waynesissa juomassa smoothieta, paikalle ilmestyi - kukapa muu - kuin Annika, joka oli Disneyssa töissä, tien toisella puolella Candy Palacessa tekemässä hattaroita! Ei ehkä oltu parhaita kavereita, mutta juteltiin aina jos törmättiin bussissa, Eurestissa (ruokalassa) tai Imaginationissa. Juteltiin jonkun aikaa siinä ja purettiin Suomiahdistustamme. Johonkin ulkomaille pitäis päästä.

Tänään ostin myös valokuva-albumin kesän valokuvia varten. Se on keltainen ja siinä on kannessa jotain piirrettyjä kukkia. Ihanaa järjestää kaikki kuvat sinne ja kirjoittaa kuvatekstit. On se kuitenkin niin eri asia selata kansiota, jotain konkreettista, kuin katsoa kuvia tietokoneen näytöltä. Huomenna näen Sallaa, se on käymässä täällä viikonlopun verran, ja palaa huomenna illalla takaisin. Huippua nähdä sitä tyttöä!

Världens fulaste spindel och pizza

2006-09-14T07:58:00.000-07:00

Eilen mentiin Venlan kanssa koulun jälkeen kaupungille, kokeiltiin prinsessakruunuja ja keijunsiipiä ja etsittiin värikkäitä polvisukkia, mutta ei löydetty. Mulle tuli hirveä nälkä, ja Sapen kanssa sitten suunnistettiin meidän vakkaripaikkaan, Erottajan pizzaan syömään neljän euron jättipizzat. Erottajan pizza on kyllä ehkä maailman rupuisin pizzeria. Oon ihan varma että jok'ikinen aines niihin lättyihin on ladattu suoraan purkista, ja että sen paikan penkit on pesty viimeksi koko paikan avajaisten aikoihin. Mutta pizza on halpaa, ja yleensä - tai sanotaan useimmiten - myös hyvää.

I dag efter skolan åkte vi till stan med Venla, vi provade prinsessakronor och fevinger, och sökte för mångfärjad knästrumpor, men inte hittade. Jag blev hemsk hungrig, och vi navigerade med Sape till Erottaja's Pizza för att äta jättepizzor, 4 euro stycke. Det måste vara det ruckligaste pizzeria i Helsingfors. Jag är helt säker att alla ingredienser för maten är tagit strax från burkar, och stolar vad tvättad senaste gången när stället öppnades första gången. Men pizza är billig, och vanligen - eller för det mesta - bra.

Illalla tapasin Pyryn taas pitkästä aikaa. Mentiin viettämään iltaa Venlalle, syötiin minttusuklaajätskiä ja piirrettiin kuvia toistemme käsivarsiin. Kyllä, olemme kaikki täysi-ikäisiä, vaikka sitä joskus on vaikea huomata. Siitä seurauksena mulla on edelleen ranteessa ruma hämähäkki ja tuhatjalkainen, ja pyryllä Bysanttilainen kirkko ja linnunkakkaa. Oli joka tapauksessa oikein mukava ilta, vaikka illalla rupesinkin pateettiseksi (voin heittää syyn väsymyksen niskoille, anteeksi kaverit!)

På kvällen treffade jag Pyry för länge sen. Vi åkte hemma hos Venla, åt mint-chokladglass och ret bilder på varannas armar. Jo, vi har alla fyllit 18, trots att det är ibland lite svårt att se... Därför finns det fortfarande en ful spindel och en tusenfotig på min arm, och Pyry har en bysantinsk kyrka och fögelsbajs (det var jag!). I alla fall var det en jättemysig kväll.

Tän päivän kohokohta oli, kun ihana-loistava-intellektuelli-hauska äidinkielenopettajamme A-P palautti meidän otsikkoaineet ja mun paperissa oli vierekkäin numerot 9 ja 3. Laudatur. Vielä kun onnistuisin yhtä hyvin itse ylppäreissä niin olisin ikionnellinen!

Höjdpunkten i dag var när vårt skön-fantastisk-intellektuell-rolig finsklärare gav våra uppsatser tillbaka. På mitt papper ståd det numret 93. Laudatur. Om jag bara lyckades lika bra på studentskrivningar, skulle jag vara den gladaste flickan i världen!

Mä yritän olla ajattelematta liikaa tulevaisuutta tällä hetkellä. Sama metodi, jonka mä totesin hyvin toimivaksi viime talvena. En mä voi loputtomasti lykätä mun opintojen suunnittelemista, mutta ehkä vielä pari kuukautta, niin että saisin muilla alueilla elämäni hallintaan. Täytyy sanoa että mä olen iloinen päästessäni viimein pois koulusta. Käytävillä liikkuu pelkästään outoa porukkaa, ja samat ruuat joita on maistellut nyt 12 vuotta, alkaa pikkuhiljaa maistua puulta.

Jag försöker att inte tänkä för mycket om framtiden just nu. Den är densamma metod som i vintras, och det fungerade bra den där tiden. Jag kan inte ajournera mig att planera mina studier evigt, men kanske för några månader mera. Jag måste säga att jag är så lättad at äntligen sluta gymnasiet. Samma maten som jag har nu ätit för 12 år börjar småningom smaka som trä..

Kvällssolen är vacker.

Vad ska jag göra med mitt framtid?

2006-09-12T03:30:00.000-07:00

Ruotsin kuuntelut meni yllättävän putkeen! Onni oli kerrankin mun puolella ja pääsin kielistudioon kuuntelemaan luurit päässä. Nyt vaan odotellaan kuulinko ruotsinlaivan kuulutukset oikein, vai joudunko pallomeren sijasta laivan putkaan?

Svenska hörförståelse gick överraskande bra! För en gång hade jag tur och fick lyssna i språkstudiet med hörlurar i huvudet. Nu väntar jag bara om jag hörde bra dom anmälningar på svenska färjan, eller måste jag gå till finkan i stället för att bada med bollarna i barnens lekhörnet?

Eilen illalla istuskelin kalliolla Kentin levyn kanssa ja pohdin mun tulevaisuutta taas kerran -päätymättä yhtään mihinkään. Tän ylppärirutistuksen jälkeen mun suunnitelmat on totaalisen auki. Töitä on pakko tehdä, ja kyllä mä siellä kahvilassa saan jatkaa, mutta en kyllä haluaisi. Mieluiten lähtisin takaisin ulkomaille, koska tällä hetkellä kaikki Suomessa ahdistaa mua ihan tolkuttoman paljon. Jos lähtisin takaisin Disney:n, ei kaikki kuitenkaan olisi enää samoin. Melkeen kaikki tutut ihmiset on lähteneet pois, eikä Antonkaan siellä ole kuin vain syyskuun loppuun asti. Mä toivon, että se ottaisi muhun edes jotain yhteyttä, kun se saa mun kirjeen. Sen pitäisi olla perillä näinä päivinä. Toivon vaan, että se löytää mun kirjeen ennen kuin se ehtii homehtua postilaatikkoon...

I kväll satt jag på klippor och tänkte på mitt framtid en gång till - utan någon beslut. Efter studentskrivningar har jag inga planer. Man måste jobba, det är säkert, men jag vill inte fortsätta i det samma kafeet. Hälst skulle jag fara utomlands igen, eftersom just nu allt här i Finland trycker mig. Om jag återvände till Disney, skulle det inte vara detsamma. Nästan alla mina kompisar har redan åkt bort, och Anton också ska avgå i slutet av september. Jag ber så mycket att han skulle ta mig kontakt när han får mitt brev. Jag hoppas at han ska hitta brevet innan det möglas i brevlådan...

Musiikki vaikuttaa valtavasti mun mielentilaan. Sen takia mun ehkä pitäisi lopettaa Kentin kuuntelu, koska se nyt on sellaista synkistelymusaa. Mutta Vapen & Ammunition on vaan loistava, joku kuvaili sitä näin: " 10 skitbra låtar som alla kan släppas som singlar". Phoenixin It's never been like that -levystä taas tulee ehdottomasti mun kesä-06 soundtrack. Mä pyöritin sitä levyä meidän kämpillä aina kun satuin olemaan kotosalla.

Musik inverkar mycket på mitt sinnestillstånd. Därfor borde jag kanske sluta lyssna på kent, det är nog lite glädjelös som musik. Men Vapen & Ammunition är så bra, det var någon so beskrev det så här: 10 skitbra låtar som alla kan släppas som singlar". Däremot Phoenix's It's never been like that är absolut min soundtrack för sommaren -06. Det spelade jag alltid i vår cd-spelare när jag var hemma.

Huomiseen! Till i morgon!

Min svenska guldklimp

2006-09-10T22:34:00.000-07:00

Tänään olin taas töissä kaikkien suomeruotsalaisten lempparikahvilassa, Cafe Amoksessa. Aamu alkoi huonosti, kulkukorttini ei toiminut ja jouduin odottamaan puoli tuntia kun vartijat selvittelivät asiaa. Käännös parempaan päin tuli kun kahvilaan sisään astui hauskannäköinen poika kirja kädessään. Mulla oli Supernaiivi ja ruotsin sanakirja pöydällä, ja se kysyi opiskelenko mä, ja tarjosi apuaan pilke silmäkulmassa. Vielä iloisemmaksi mä tulin kun huomasin mikä kirja sen kädessä oli: Carlos Ruiz Zafónin Tuulen Varjo jonka mä luin kesällä istuessani typötyhjässä kahvilassa. Muistan toivoneeni ettei koko päivänä tulisi yhtään asiakasta jotta saisin nauttia kirjastani rauhassa. Venlan tupsahtaminen sisään kuitenkin sotki mun ajatukset niin että koko poika ehti hävitä sillä aikaa kun pilkoin salaattiaineksia keittiössä. Mä voisin kyllä vannoa että se vilkuili mua vähän väliä. Mä toivon että se tulisi käymään toisenkin kerran.

I dag jobbade jag igen i det favoritkafé av alla finlandssvenskor, Cafe Amos. Morgonen började dåligt, min nyckel inte fungerade och jag var tvungen att venta en halvtimme medan vakter klarade upp vad var problemet. Bättre var redan att komma, när i kafeet kom en jättesnygg kille med en bok i handen. Jag hade på bordet min bok Naiv. Super. och svenska ordboken, och han frågade om jag studerade, och sade att om jag behövde hjälp, han var där ;). Ännu gladare blev jag när jag såg boken i sitt hand: Vindens Skugga av Carlos Ruiz Zafón! Just den där boken läste jag under sommaren i det öda kafeet. Jag minns att jag hoppade att en enda kund inte skulle komma in i kafeet så att jag kunde läsa boken i fred och tyst. När Venla kom in glömde jag hela pojken och medan jag krossade salladingredienser i köket, hade pojken försvunnit. Jag kunde svära att han tittade på mig oftare än vad är normal. Hoppas att han ska komma en andra gång..

Päivän aikana kahvilassa kävi myös Valtsu, jonka tukka oli intin takia lyhentynyt huomattavasti edelliseen kertaan verrattuna, ja Miia joka luonnollisesti oli dokannut koko ensimmäisen opiskeluviikon ja löytänyt myös pojan uudesta asuinkaupungistaan Mikkelistä. Oli ihan piristävää nähdä niitäkin tyyppejä.

I dag såg jag också Valtsu vems hår hade blivit kortare (han är i lumpen) och Miia som hade druckit hela första studieveckan och som redan hade hittat en kille i sin nya stad, Mikkeli. Det var jättepiggande att se dem!

Illalla juttelin messengerissä Camilan kanssa. Mä kerroin sille mun huolista ja kutsuin itseni käymään sen luokse Ruotsiin lokakuussa. Kaupunki missä Camila asuu, on ihan lähellä Antonin kotikaupunkia, joten voisin tavata molemmat mun suosikkiruotsalaiset samalla kertaa! Camila on kyllä maailman ihanin tyttö. Meissä on jotain samaa, itseasiassa aika paljonkin, ja on suorastaan epäreilua että me asutaan eri maissa. Camilan kanssa juttelu sai mun mielialan nousemaan näiden päivien keskiarvoa korkeammalle. Olen ollut paluun jälkeen tosi alamaissa, ikävöin poikaa ja vihaan tätä päämäärättömyyttä!

På kvällen pratade ja på msn med Camila. Jag berättade henne om mina bekymmer och jag inviterade mig själv att visitera henne i Sverige i oktober! Staden var Camila bor nuförtiden är nära av Antons hemstad, så att jag kunde se båda mina favoritsvenskarna på samma gång! Camila måste vara den härligaste flickan i världen. Vi är lite liknande, på själva verket ganska mycket, och det är orättmetig att vi måste bo i olika länder! Att prata med Camila gjorde mig känna bättre än de senaste dagar, efter rentrén har jag varit deprimerad, jag längtar Anton och hatar mitt liv som är helt utan någon direktion.

God Natt, Sov Gott!

Hiljaiseloa

2006-09-09T18:37:00.000-07:00

Tänään heräsin ja ihmettelin miksei netti tai msn toimi. No, selvisi että naapuritalon pihalla on kaatunut valtava koivuvanhus sähköjohtojen päälle, jonka takia myöskään tv ei toiminut. Täydellisestä informaatiopimennosta ahdistuneena päätin soittaa rakkaalle ystävälleni Riikalle joka tällä hetkellä opiskelee Burberry-huivisten ja Lacostepaitaisten heppujen kanssa Oikeustieteellisessä. Tavattiin kaupungilla ja istuttiin Sokoksen kahvilaan puimaan tämänhetkistä elämäämme. Mulla suurin osa jutuista tietysti liittyi Ranskaan, erään tiettyyn poikaan ja mun hämärän peitossa olevaan loppuvuoteen ja tulevaisuuteen. Riikka taas oli oikeutetusti innoissaan uusista ympyröistä ja oikislaisten bileistä. Mä olin vähän kade.

På morgonen vaknade jag upp och undrade varför nätet eller msn inte fungerade. Alltså, jag fick veta att i grannhusets trädgård hade det fallit en jättestor björk på elledningar, så att tv inte heller fungerade. Jag bestämde att ringa till Riikka som nuförtiden studerar rättvetenskap och juridik med alla tjejer med Burberry-halsdukar och killar med Lacosteskjortor. Vi träffade på stan och satt i kafeet i varuhuset Sokos för att diskutera våra liv. Största del av mina berättelser var om Frankrike, den vissa pojken och min oklara framtid. Riikka däremot var ivrig att berätta om sina nya kompisar och fester. Jag vara bara litet avundsjuk.

Tän kesän aikana mulle on käynyt selväksi etten halua opiskella täyspäiväisesti kieliä. Sensijaan täydellinen vaihtoehto olisi ala, jossa saisin käyttää luovuuttani, mutta jolta olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada koulutusta vastaavaa työtä. Tällä hetkellä mua kiinnostaisi journalistiikka ja sosiaalipsykologia.

Under den här sommaren har det blivit klart at jag inte vill studera språk som huvudämne. I stället en perfekt alternativ skulle vara nånting var jag kunde användä mitt kreativitet, men att det också skulle vara möjligt att få ett jobb som korresponderar med min utbildning. Kanske journalistik eller sosialpsykologi.

Mutta taidan tästä pyöräillä palauttamaan eilen lainaamani leffan, ja sen jälkeen olisi tarkoitus mennä käymään Tiialla, mä kuulin huhua että siellä saattaisi olla tarjolla vastapaistettuja korvapuusteja. Eikä **** *********n ole näihin päiviin asti vielä koskaan kuultu kieltäytyvän ilmaisesta ruuasta!

Men nu ska jag cykla och återlämna den videon jag lånade i går, efter den ska jag droppa in på Tiia's, jag hörde en rykte att där kunde man hitta justbakad örfilar. Och tills den här tiden har **** ********* aldrig sagt nej till maten!

Ensiaskeleet

2006-09-08T09:53:00.000-07:00

Näin mä sitten päätin aloittaa taas yhden nettipäiväkirjan. Jospa mä uhraisin tälle vähän enemmän aikaa ja ajatuksia kuin niille aikaisemmille. Sitäpaitsi mä olen nyt uuden ajanjakson alussa: lukio loppuu muutaman viikon päästä, jotka luultavasti vilahtaa ohi kuin pikakelauksella, ja sen jälkeen mä olen virallisesti aikuinen jonka pitäisi alkaa saada selkoa elämäänsä. On hyvä olla joku paikka mihin selvitellä ajatuksiaan.

Så här bestämde jag att börja ännu en ny blogg. Kanske kunde jag ge lite mera tid och tänker för denna bloggen än de som jag har haft tidigare. Dessutom är jag I början av en ny tidsera: gymnasiet slutar i några veckor, som antagligen ska dra förbi mycket snabbt, och efter den är jag officiellt en adult som borde börja klara upp sitt liv. Det är bra att ha en plats var man kan skriva upp sina tänker.

Ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa aion kirjoittaa sekä suomeksi että ruotsiksi, koska kuvittelen että siitä olisi jotain hyötyä uhkaavasti lähestyviin ylioppilaskirjoituksiin. Ja jotenkin tällä hetkellä musta tuntuu että Ruotsi on kovin sympaattinen maa, ja ruotsalaiset ihmiset mainioita. Tänään ja eilen olen katsonut yhteensä kaksi ruotsalaista leffaa: Hip Hip Hora ja Kopps. Noi ei ehkä taiteellisilta ansioiltaan ole mitään elokuvataiteen helmiä, mutta voin vaan syyttää Käpylän ainoan videovuokraamon surkeaa antia.

Minst två första veckor ska jag skriva både på finska och på svenska, eftersom jag tänker att det skulle hjälpä med mina studentskrivningar. Och just nu tycker jag att Sverige är ett sympatiskt land, och svenskor jätteroliga och snälla. I dag och I går har jag sett två svenska filmer: Hip Hip Hora och Kopps. Om man tittar på sina artistiska bragden, de är inga pärlor av filmkonsten, men jag kan bara klandra den enda videohyrningsbutikens sunkiga selektion i Kottby.

Aloitin taas lukemaan Supernaiivia. Tää taitaa olla kolmas kerta, mutta se jotenkin aina onnistuu helpottamaan mun oloa kun olen ahdistunut tai muuten vain hämmentynyt. Sen innoittama kerron itsestäni jotain kahden listan muodossa.

En gång till började jag läsa Naiv. Super. Det är den tredje gång när jag läser den boken, men varje gång det lyckas att lugna mig när jag känner mig ångestfull eller osäker. Inspirerad av boken berättar ja något om mig själv i form av två listor.

Asioita joista pidän:
1. lenkkeily
2. uudet vaatteet
3. pojat
4. uudet ystävät
5. vanhat ystävät
6. syöminen
7. syvälliset keskustelut
8. kännykkäni
9. musiikki
10. ihmiset jotka tekee kummallisia asioita

Saker som jag gillar:
1. jogging
2. nya kläder
3. killar
4. nya kompisar
5. gamla kompisar
6. äta
7. djupa diskussionen
8. mitt mobiltelefon (med mp3)
9. musiken
10. människor som gör speciella och trevliga saker

Asioita joista en pidä:
1. tavaroiden hukkaaminen
2. Le Divorce-elokuva
3. musiikki jossa laulaja huutaa
4. kylmät ihmiset
5. paleleminen
6. yksinäisyys
7. hiekka kynsien alla
8. ylikypsät banaanit
9. keinotekoisuus

Saker som jag inte gillar:
1. förlora mina varor
2. Filmen Le Divorce
3. musiken var sjungaren skriker
4. kalla människor
6. frysa
7. sand under mina naglar
8. övermogna bananer
9. konstgjordhet

Heippa! Hejdå!